maanantai 8. toukokuuta 2017

Eikö uuniin piilotettu lehmänkallo haissut pahalle? – Aikamatojen aikamatkat Toteemissa

Pääsiäisen tienoilla vedimme Elinan kanssa aikamatotyöpajoja koululaisille Myyrmäen lasten taidetalo Toteemissa. Työpajat olivat tarkoitettu ensi sijassa 2-4 luokkalaisille, mutta paikalla oli myös yksi ykkösluokka. Työpajat etenivät niin, että luokka jaettiin kahtia. Yksi ryhmä sai kuunnella minua, kun puhuin heille paikkakunnan historiasta aikamatojen kertomana. Samaan aikaan toinen ryhmä askarteli omia aikamatoja Elinan kanssa. Puolivälissä 1,5 tuntia kestänyttä työpajaa vaihdettiin osia.

Lapset ovat ihmeellisiä. Olen pitänyt jo useana vuonna kaupungin keskiajasta kertovia kotiseutuoppitunteja vantaalaisissa kouluissa. Joka vuosi minulle esitetään vähintään yksi aiheeseen liittyvä kysymys, johon en osaa suoraan vastata. Nämä kysymykset avaavat aina uusia näkökulmia ja kysymysten vastauksia selvittäessä oppii itsekin aina uutta. Samalla huomaa, että itse pyörii ihan liian usein vain omissa totutuissa ajatuksissa ja on vaikea nähdä niin sanotusti laatikon ulkopuolelle.

Andreas kertoo historiasta aikamatojen näkökulmasta.

Aikamatotyöpajojen aikana tällainen uuden näkökulman avaava kysymys koski rakennusten uuneihin piilotettuja lehmänkalloja. Olin aiemmin kertonut kuinka ihmiset olivat taikauskoisia ja uskoivat uunin perustuksiin piilotetun lehmänkallon tuovan rakennukselle onnea ja pitävän tuholaiseläimiä poissa rakennuksesta. Kysymys kalloon liittyen oli kuitenkin hyvin arkipäiväinen ja käytännöllinen. Eikö se kallo haissut pahalle? Se on kieltämättä hyvä kysymys ja synnyttää heti jatkokysymyksenkin. Missä vaiheessa lehmänkallo on sinne uuniin piilotettu? Onko se laitettu sinne ihan tuoreeltaan, kun päässä on vielä silmät, iho ja aivot? Vai onko odotettu, että se on pelkkää luuta? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joita pitää yrittää selvitellä.

Aikamatotyöpajoissa ei kuitenkaan tarvinnut istua koko ajan paikallaan ja kuulla lehmänkalloista, vaan sai myös käyttää kädentaitojaan ja mielikuvitustaan. Elina oli valmistellut lapsille erilaisia aikamatopohjia, joista sai työstää itselleen omia aikamatoja. Lapset ryhtyivätkin yleensä toimeen innoissaan ja työn tuloksena syntyi mitä hienoimpia ja erilaisimpia kavereita ja sukulaisia Aikamadot-kirjassa esiintyville Glimma ja Robus aikamadoille. Joukosta löytyi muun muassa ninjamatoja, sotilasmatoja, ballerinamatoja, kyborgmatoja ja supersankarimatoja.

Elina askarteli perhelauantaina matoja innokkaiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.

Useimmat koululaiset veivät askartelemansa madot mukanaan kotiin, mutta jotkut jättivät tekeleensä Toteemiin. Toteemiin jätetyt madot laitettiin taidenäyttelyn seinälle kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi. Samaan aikaan työpajojen kanssa Toteemissa oli nimittäin esillä myös Elinan piirtämät Aikamadot-kirjan alkuperäiskuvat. Lapset viihtyivätkin usein hyvän tovin kuvien luona, kun heitä pyydettiin löytämään kaikista kuvista niissä piileskelevät aikamadot. Samalla he kehuivat ja ihmettelivät usein Elinan piirustustaitoja.

Koululaistyöpajojen päätteeksi järjestimme vielä kaikille avoimen perhelauantain. Sinne saapui kymmenkunta 4-5-vuotiasta lasta vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa. Nähdessäni kuinka nuorta yleisö oli, minua hiukan mietitytti kuinka he jaksaisivat keskittyä aikamatkaan ja kuulla historiasta. Osoittautui, että erinomaisen hyvin! Heille pitämäni esitelmä oli tosin hiukan lyhyempi ja yksinkertaistetumpi versio koululaisille pitämästäni esityksestä, mutta kuitenkin. Aikamatkan jälkeen he jaksoivat vielä innoissaan askarrella matoja Elinan kanssa ja hienoja tuli näistäkin madoista!

Työpajojen tuloksena syntyi kaikennäköisiä uusia hienoja matoja.

Kaiken kaikkiaan aikamatotyöpajoista jäi tosi hyvä mieli. Kaikki sujui oikein hyvin ja yleisökin oli pääsääntöisesti oikein kiinnostunutta. Opettajat ja vanhemmatkin antoivat hyvää palautetta ja kiittelivät kovasti. Ensi syksynä jatkamme taas työpajoja ja silloin järjestämme niitä Toteemin lisäksi Tikkurilassa Pessissä. Siihen mennessä täytynee vaan selvittää miten sen lehmänkallon ja hajun kanssa oikein oli.

Andreas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti